Etusivu › Motivaatio

Keventäjät onnistuja Raija: ison pudotuksen jälkeen tasapainoon

Kuva: shutterstock

Muutosval- mennukseen voi osallistua Keventäjien jäsenenä

Raija kamppaili vuoden ajan painonpudotusyrityksen kanssa - tuloksetta. Usko ei enää tahtonut riittää ja mielihalut veivät liian usein mukanaan. Apua löytyi Keventäjien muutosvalmennuksesta.

Muutosvalmennuksen alussa:

"Haluan pudottaa painoani ja tiedän mitä minun pitäisi tehdä, että se onnistuisi, mutta mielihalut vievät liian usein mukanaan. Kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi pystyväni siihen. Olen pudottanut 5v. sitten yli 30kg nyt siitä on tullut takaisin yli puolet. Usko ei vain tahdo riittää. Olen vuoden yrittänyt, enkä saa painolleni mitään tapahtumaan.

Elämäntilanteiden muuttuessa olen odottanut, että muutos muuttaa laihduttamistani. Työtilanteeni muuttuessa odotin, että töissä olisi helpompaa ja työttömäksi jäädessäni odotin, että kotona olisi helpompaa. Koko ajan painonpudotukseni on jäänyt ajatuksen ja odotuksen asteelle. Tiedän, ettei mitään voi tapahtua ellen tee itse jotain asian hyväksi."

Muutosvalmennus jatkuu:

"Kun tein omaa kevennyssuunnitelmaani, pohdin kompastuskiviäni töissä. Minulle tuottaa ongelmia mainitsemani päiväkahvi, jonka olen osittain pystynyt saamaan hallintaan omilla eväillä. Koska olen keittiössä töissä, ruoka kuuluu oleellisesti elämääni muutenkin kuin vain kotona, se on läsnä koko päivän. Se hankaloittaa laihduttamista, mutta toisaalta sen kanssa pitää oppia elämään. Minulla on pieniä "pahoja" tapoja mitkä pitää muuttaa. Ajattelin yrittää pilkkoa niitä vielä pienemmiksi ja kirjoittaa ne ylös paperille, jos niitä silloin pysyisi käsittelemään paremmin.

Kotona viikon ruokalista helpottaisi koko perheen elämää, ei pelkästään minun. Jos vielä ehtisi valmistamaan muutaman ruoan samalla kertaa, niin olisi ruoka valmiina, kun tulee töistä kotiin, ei olisi tarvetta syödä jotain ensi hätään.

Olen myös yrittänyt jättää pakolla tekemisen pois ajatuksistani ja puheistani. Olen aika hyvin onnistunutkin muuttamaan kielteisen ajatuksen positiiviseksi. En ajattele painonpudotusta vaan, että opettelen syömään kohtuudella ja viisaasti. Tietysti repsahduksia sattuu, mutta olen yrittänyt ottaa ne normaalina elämänä. Ei siihen maailma kaadu, jollei niitä ole usein."

Muutosvalmennuksen loppuvaiheessa:

"Olen jälleen pitkästä aikaa pitänyt ruokapäiväkirjaa, eikä se tunnu pakkopullalta vaan on oikeastaan aika kivaa! Olen myös pystynyt lisäämään liikuntaa. Töissä purkka auttoi naposteluani. Ei enää tule laitettua suuhun joka välissä jotain syötävää. Ei se helppoa ole. Kyllä minun täytyy koko ajan ajatella mitä käsi tekee, mutta tyytyväinen ja ylpeä olen monta kertaa itsestäni ollut, kun olen kiusauksen voittanut.

Työmatkani kestää puolisen tuntia, välillä se tuntuu tuskastuttavan pitkältä, mutta toisaalta se on omaa aikaa ajatella kaiken maailman asioita. Tässä eräänä iltana kotiin ajaessa huomasin, että taas minä vain odotan jotain tapahtuvan. En tee asioiden eteen mitään. Tiedän ettei mikään toimi niin, ei painonpudotus eikä muukaan elämä.

Olen pohtinut makeanhimoani ja totesin sen liittyvän lähinnä väsymykseen ja joutenoloon. Tein myös sen kuitutestin, vaikka tiesin tuloksen ilman sitäkin. Se jäi aika alakanttiin. Niinä päivinä jolloin olen kiinnittänyt enemmän huomiota ateriarytmiin ja kuidun saantiin makeaa on helpompi välttää. Vaikka tekee mieli, sitä ei ole pakko ottaa. Kumma miten omalla kohdalla nämä asiat pitää käsitellä uudelleen ja uudelleen, vaikka ammatin ja koulutuksen pohjalta kaiken tietää ennestään. Sitä vain sopivasti unohtaa silloin, kun ne koskevat itseä.

En ole koskaan kannattanut täydellistä kieltäytymistä makeasta tai muusta hyvästä, ne kuuluvat elämään. Minulla on ollut omia sovittuja repsahduspäiviä ja joskus se on toiminut, mutta viime aikoina ne päivät ovat tahtoneet jatkua pidempään. Tutustuin repsahdusvalmennukseen uudelleen. Olin lukenut sen jo ennenkin. Tehdä toimintasuunnitelma. Siitä voisi olla apua, niin ettei se jatku koko viikkoa.

Tämä kirjeiden kirjoittelu auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Varsinkin, kun lukee uudelleen omat kirjoitukset, ymmärtää paremmin mitä omassa päässä liikkuu.

Aion pitää jatkossa ajatusten tuuletus-kirjaa. Olen sellaista joskus pitänytkin, mutta olin unohtanut miten se minua auttoi."

Keventäjien psykologi kommentoi:

Kun aloitimme Raijan kanssa valmennuskeskustelut, hän toi esille vuoden ajan kestäneen painonpudotusyrityksen tuloksettomuuden. Usko ei enää tahtonut riittää ja mielihalut veivät liian usein mukanaan. Useat painoaan reilusti pudottaneet kokevat samoin, että laihdutusvaihe on helppo, mutta painon pitäminen paikoillaan on jo toinen juttu.

Ensimmäisissä viesteissä Raija koki, ettei ollut paljon tehnyt painon eteen ja lähinnä odottanut passiivisesti, että jotain tapahtuisi. Se miten aktiivisesti Raija käsitteli tilannettaan kirjoittamalla ja kehittelemällä uusia toimintatapoja esim. työpäivän aikana, ei ole kovin passiivista toimintaa. Hän totesi työmatkojen aikanakin pohtivansa näitä asioita ja se on juuri sellaista psyykkistä työtä, mitä muutosten käsittely edellyttää. Pohdinta ja prosessointi voi viedä pitkäänkin, ennen kuin alkaa tapahtua ja on hyvä, että miettii asioita vähän syvällisemmin, ennen kuin toimii. Pelkkä kaloreiden ja kilojen laskeminen ei välttämättä auta syömisen hallinnassa pitkällä aikavälillä, kukaan ei jaksa tehdä sitä ikuisesti. Raijan rehellinen ja aktiivinen ote oman toiminnan arviointiin teki vaikutuksen!

Lue myös:

Mistä muutosvalmennuksessa on kyse

Oma muutospolku - tästä alkaa elämäntapamuutos!

Keventäjien muutostarinat

 

Onnistu Sinakin ja liity Keventäjiin!