Laihduttamisen psykologiaa

Tutkimusjoukkona oli 32 tervettä nuorta Korean sodan kokelasta, jotka kokeeseen osallistumalla välttyivät sotilastehtävistä. Tutkittavilla ei ollut ylipainoa eikä syömishäiriöitä. Ensimmäiset 3 kk miehet söivät normaalisti, ja heidän syömistapojaan ja persoonallisuuttaan seurattiin. Seuraavan puolen vuoden aikana miehet saivat vain puolet tarvitsemastaan energiamäärästä ja laihtuivat 25 % painostaan.

Tuollainen keinotekoisesti aikaansaatu nälänhätä on tietenkin ankara, varsinkin kun kyseessä olivat normaalipainoiset miehet. Tosin jotkut hurjat laihduttajat tekevät nykyään täsmälleen saman, esimerkkinä 100-kiloinen mies, joka laihdutti puolessa vuodessa 25 kiloa.

Tästä kenties maailman parhaiten toteutetusta energianrajoitustutkimuksesta Ancel Keys & Co kirjoitti 2-osaisen teoksen ’The biology of human starvation’. Käsittelen tutkimuksessa havaittuja nälän aiheuttamia psykologisia vaikutuksia.

Nälkäkuurin psykologiset vaikutukset

Vaikutukset olivat yllättäviä. Miehet, joilla ei aiemmin ollut mitään erityistä kiinnostusta ruokaan, alkoivat jatkuvasti puhua ja haaveilla ruoasta, syömisestä ja ruoanlaitosta. He ajattelivat ruokaa koko ajan: Milloin he seuraavan kerran saavat ruokaa? Mitä ruokaa he silloin söisivät? Puolivälissä nälkäkuuria 13 miestä ilmoitti ryhtyvänsä kokkaamaan ammatikseen, kunhan tutkimus olisi ohi.

Jotkut miehistä joivat litroittain vettä täyttääkseen vatsaansa. Joku söi pakettitolkulla purukumia. Yksi tutkittava vahingoitti tahallaan itseään siinä toivossa, että hänet hylättäisiin pois tutkimuksesta. Miesten psyykkinen tasapaino horjui. He ahdistuivat ja masentuivat, ja heidän oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin ruoan tai syömisen ajatteluun. He pohtivat alituiseen keinoja, joilla saisivat huijatuksi itselleen ruokaa.

Paluu normaaliin ruokavalioon johti ahmimiseen

Puolen vuoden kuluttua miehet palasivat normaaliruokavalioon. Vanhat tutut persoonallisuuden piirteet palasivat, mutta useille miehille jäi pysyvästi epänormaali suhde syömiseen. He eivät enää pystyneet kontrolloimaan syömistään vaan ahtoivat itsensä täyteen, vaikka ymmärsivät, ettei se ollut heille hyväksi.

Ahmimishäiriön lisäksi miehille kehittyi kehonkuvan häiriö. Heistä kukaan ei varmasti ollut ylipainoinen, mutta osa sai mielessään aikaan paino-ongelman ja ryhtyi yllättäen uudelleen nälkäkuurille.

Liian raju laihdutus on kuin nälänhätä

Laihduttaminen muuttaa suhdettamme ruokaan ja kehoomme. Vaikka edellä kuvaamani tutkimus ei ollut laihdutustutkimus, on periaate sama: liian raju laihdutus saa aikaan samanlaisia psykologisia muutoksia kuin millä tahansa keinoin aiheutettu nälänhätä. Tämä ei varmasti ole mairittelevaa kuultavaa laihduttajalle, sen enempää kuin laihduttamiseen kannustavalle asiantuntijallekaan. Mutta siinä on paljon opittavaa!

Oikeastaan jokaisen laihduttajan olisi hyvä sisäistää nämä tutkimustulokset. Jotta suhde ruokaan säilyy normaalina, laihdutus ei saa olla liian raju. Kieltämällä itseltään liian paljon, laihduttaja tekee kielletystä ruoasta sen kaikkein halutuimman asian. Kielletystä tulee tärkein ja päällimmäisin asia elämässä.

Mitä tästä opimme?

Laihdutus ei ole kuuri. Kalorivaje ei saa olla liian suuri eikä painonpudotus liian nopea. Puoli kiloa viikossa on ihan hyvä vauhti. Rauhallinen tahti on paras keino välttää repsahdukset.

Laihdutus on elämäntapamuutos. Mieti mitkä muutokset sopivat sinulle ja mitä haluat noudattaa vaikka loppuelämäsi.

Mikään ei ole täysin kiellettyä, mikä ei tarkoita sitä, että kaikki entinen olisi sallittua. Valkoiset sokeri- ja vehnätuotteet kannattaa minimoida, tai vaikka unohtaa hetkeksi kokonaan, sillä niihin kehittyy himo helpoiten. Pahimmassa nälkävaiheessa kokeile proteiinin ja kuitujen lisäämistä, ne auttavat kylläisyyden tunteen aikaan saamisessa.

Liiku. Lähde ulkoilemaan ja urheilemaan! Liikkuminen tukee terveellistä ja järkevää painonpudotusta.

Teksti: Keventäjien lääkäri Kirsi Pietiläinen

Liity Keventäjiin!