Lisäaineet uhka terveydelle?

Lisäaineiden käyttö elintarvikkeissa on nykyään tavallisempaa kuin ”isoäidin aikaan”. Jotkut lisäaineet ovat silti tuttuja jo vuosikymmenten takaa: säilöntäaineena käytetty pektiini (luonnostaan mm. marjoissa), sitruunahappo, askorbiinihappo (C-vitamiini) ja leivinjauhe, joka voidaan myös naamioida koodiksi E500. Sen sijaan kannattaa katsoa kuinka paljon tuotteeseen on lisätty aromivahventeita, keinotekoisia makeutusaineita, makuaineita, värejä, aromeja. Näitä ei ole tarpeen lisätä esim. ruuan säilyvyyden takia, vaan jotta tuote näyttäisi ja maistuisi paremmalta.

Lisäaineen on läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään käyttöön. EU:ssa elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta arvioi Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority). Turvallisuusarvioinnin perusteella määritetään aineen hyväksyttävä päiväsaanti. Jos turvallisuustutkimuksissa ei havaita kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle suurissakaan käyttömäärissä, lisäaineelle ei anneta ADI-arvoa (ADI ns = not specified). Jos kielteisiä vaikutuksia havaitaan suurissa käyttömäärissä, lisäaineelle määritellään ADI-arvo. Tämä ADI-arvo kertoo kuinka paljon tuotetta voi käyttää ilman terveyshaittaa. Sen sijaan lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio kirjoitti kolumnissaan, että tutkimusta olisi tehtävä tulevaisuudessa enemmän.

Lisäaineyliherkkyys

Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Henkilöt, jotka ovat yliherkkiä aspiriinille (asetyylisalisyylihappo) ja sen sukuisille särkylääkkeille, voivat reagoida myös säilöntäaineina teollisuudessa ja kotitalouksissa käytetyille bentsoehapolle (E 210–E 219) ja sorbiinihapolle (E 200–E 203). Astmaatikolle hankalia säilöntäaineita ovat rikkidioksidi ja sulfiitit (E 220–E 228). Myös jotkin atsovärit sekä glutamiinihappo tai glutamaatit saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Jos tietää olevansa yliherkkä jollekin lisäaineelle, kannattaa välttää elintarvikkeita, joissa sitä on käytetty. Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan pakkauksen ainesosaluettelossa.

Tarvetta vähentää?

Ollakseen tietoinen siitä mitä syö, kannattaa tutkailla mitä kaikkea oma ostoskori sisältää. Luonnostaan lisäaineettomia ovat kasvikset, hedelmät, pähkinät, siemenet, marjat, marinoimaton liha ja kala, kananmuna, maito, piimä sekä useimmat maustamattomat maitotaloustuotteet. Luomu on hyvä valinta, jos haluaa vähentää lisäaineiden käyttöä. Kotiruoka peruselintarvikkeista vähentää myös huomattavasti lisäaineiden saantia. Kun perusruoka on melko ”luonnollista”, ei ole haitaksi vaikka joissain tuotteissa olisi reilummin E-koodeja. Mutta jos päivittäin syö runsaasti lisäaineita sisältävää ruokaa, kehottaisin miettimään, olisiko mahdollista muuttaa tottumuksiaan.

Einekset on leimattu lisäainepommeiksi, mutta minusta tässä kannattaa ottaa suurennuslasi käteen. Monet perinteiset einekset kuten maksalaatikko, makaronilaatikko, hernekeitto tai vaikka pinaattikeitto sisältää hyvin vähän tai ei lainkaan lisäaineita. Sen sijaan esimerkiksi monet pehmeät, valmiiksi viipaloidut leivät sisältävät montaakin lisä- ja säilöntäainetta.

Voimme siis itse vaikuttaa merkittävästi miten paljon lisäaineita syömme, mutta se vaatii hiukan tuotteiden tutkailua ja valintojen tekemistä. Monesti myös tuotteen hinta kertoo sen sisällöstä: alle euron lihapullapaketissa ei ehkä ole käytetty parasta paistijauhelihaa.

Lisätietoa lisäaineista ja mm. E-koodiavain löytyy Eviran sivuilta www.evira.fi